torstai 12. heinäkuuta 2018

Suolaisempi kuin koskaan

Eilen ajettiin poliisisaattueessa (+paloauto +2 ambulanssia) kaksi tuntia bussilla (+mennessä odotteluun ja bussin vaihtoon tunti) Alba luliaan katsomaan jotain linnoitusta. Siellä oli myös joku vanhoihin sotilasasuihin pukeutuneiden tyyppien näytös, jonka päätteeksi he ampuivat paukkupanoksia oikeilla kanuunoilla. Ihan hieno paikkahan se oli, mutta ei sen arvoista matkaan nähden, kun ehdimme seisoskella siellä aika lyhyen tovin. Myöskin se, että poliisit muun muassa pysäyttävät liikenneympyröitä, jotta me saisimme kulkea, on toisaalta vakuuttavaa, mutta toisaalta tarpeettoman tuntuista. Matkalla ohjelmoin myös älykellosovelluksen hyvien ja huonojen meemien laskentaan.

Iltapäivällä oli IMO Conference -nimellä kulkenut tapahtuma, jossa pidettiin kolme esitelmää/puhetta. Ensimmäinen oli jonkun ei-matemaatikon pitämä matematiikan sovellutuksista – hieman vääränlainen kyseiselle yleisölle. Toinen oli kiinnostava, mutta hieman nopeatahtinen esitelmä solmuteoriasta. Kolmas puolestaan ämpärillinen Schrödingeriä ja jotain talousmatematiikkaa, mutta se oli niin onneton, että yleisö alkoi vain jutella päälle.

Tänään käytiin suolakaivoksella Turdassa, joka ei ollut yhtä kohtuuttoman kaukana. Siellä oli paljon suolaa, ja joo, tässä kuvia.
Siellä oli tämmönen jäätävän iso onkalo, jossa oli pohjalla järvi.
En kyllä tiedä, että kuka tuli suolakaivokseen ja ajatteli: "Muuten ihan kivaa, mutta oispa maailmanpyörä ja biljardipöytiä."
Siellä siis kierrätettiin meitä hieman ja sen jälkeen pistettiin viettämään vapaa-aikaa puoleksitoista tunniksi em. onkaloon, johon oli rakennettu minihuvipuisto, ja jossa kaikki oli maksullista. Me menimme soutamaan luolajärvelle (tai lähinnä jonottamaan, jos mitataan ajallisesti). Kun Akseli halusi soutaa oikein ankarasti ja rikkoa rataennätykset, suolavettä roiskui ympäriinsä ja veden haihduttua suola jäi.
Kirjaimellisesti näin suolainen en ole ollut koskaan.

Bussin katto vuosi. Täällä on tainnut sataa joka päivä, mikä ei kai ole ihan tyypillistä.

Näinä kahtena päivänä olemme saaneet kuulla myös tuloksia, sekä tänä iltana oli lopuksi palautekuulusteu, jossa käytiin läpi vastauksia. Suomelle on tulossa kaksi kunniamainintaa, toinen minulle, sekä kaksi pronssia. Tosi hyvin siis, näistä en ole suolainen! Tulokset näkyvät jo IMO:n sivuilla, joten lienevät aika lopulliset

Toissapäivänä mainitsin kansainvälisen ilmiön. Kyseessä on tämä. Ensimmäisenä päivänä päätin ottaa ennen kisaa rennosti ja pistää maaten lattialle. Silloin mukaan ei liittynyt kuin muutama suomalainen ja eestiläinen. Toisena päivänä osa Suomen joukkueesta jatkoivat hyväksi havaittua rentoutumistaktiikkaa ja mukaan alkoi liittyä muutamia ihmisiä, kunnes ilmiö levisi kulovalkean tavoin kaikkien uusien makoilijoiden saadessa raikuvat aplodit. Lopulta jono täytti koko keskuskäytävän ja jatkui vielä sivullekin – mukana oli varmaan ainakin 200 osallistujaa. Jossain vaiheessa porukka hajaantui ja perusti salia ympäri juoksevan lippukulkueen, mutta me makasimme paikallamme loppuun asti. Jälkikäteen pohtien tämä tempaus oli hyvin yhteishenkeä kohottava ja kansoja yhdistävä, sillä kilpailijat kaikenlaisista kulttuureista liittyivät mukaan, eikä se olisi tullut mieleenkään siinä vaiheessa, kun yksittäinen hullu suomalainen päätti levähtää lattialla.

Jaahas, vielä loppuhulinoita ja kurkkukivusta selviytymistä tiedossa.