 |
| Kolme sekuntia kunniaa |
 |
| Koko joukkue johtajineen |
Illalla oli vielä jäähyväisjuhla joukkuejohtajien 5 tähden hotellilla. Vegetarjonnassa oli parantamisen varaa, mutta sentään käytössä oli reissun ensimmäinen suojattu WiFi. Opas järjesti meille muiden tiimiläisten pyynnöstä tapaamisen kisaamassa olleen Hafez al-Assadin, Syyrian presidentin pojan, kanssa erään söpön ruotsalaisen paikalle hakemista vastaan. Omasta mielestäni idea oli äärimmäisen huono molempiin suuntiin, mutta olisi kai voinut mennä kamalamminkin.
Päivällisen jälkeen päästiin vatkaamaan tanssilattialle, ja korvatulpat tulivat todella tarpeeseen (yhteensä minulla oli 3 paria matkalla). Loppua kohti oltiin aivan hiessä ja hapoilla. Pari latvialaista muistivat minut propagandaolympialaisina tunnetusta IOM:sta, ja tulivat ottamaan selfien kanssani. Eräs joukkuetoveri onnistui omien wall spinieni innoittamana potkaisemaan kipsilevyn seinän sisään. Käytiin näyttämässä tarjoilijoille, jotka hakivat jonkun korkeamman vastuun tyypin, joka haki edelleen sarjassa seuraavan. Kaikki he lähinnä naurahtelivat, ja lopulta oltiin kättelyillä sujut.
 |
| Kuvatodiste |
Omalle hotellille palattiin vasta yöllä, ja laukkujen pakkausten jälkeen aikaa unille jäi alle 4 tuntia, kun bussi lentokentälle oli lähtevä 6:05 (puoli tuntia myöhässä kuitenkin). Lennolla istanbuliin pääsin istumaan itkulapsen viereen. Toisella lennolla puolestaan oli viihdejärjestelmät, joten katsoin Blade Runner 2049:n.
 |
| Eilen illalla vihdoin kotona kunniamaininnan kera |
Se oli sitten siinä! Jossain vaiheessa tulee vielä Image-lehteen juttu matematiikkavalmennuksesta ja -olympialaisista, sekä Solmu-lehteen meidän matkakertomus, joka sisältää minun kirjoittaman selityksen ratkaisemastani nelostehtävästä. Saa nähdä, milloin tämä blogi poistuu koomasta seuraavan kerran.
