Lento oli lyhyt. Viisumitarkastuksessa meidät ohjattiin jostain syystä Venäjän kansalaisille tarkoitetun pisteen läpi. Kaikkien matkalaukut olivat hihnalla jo ennen meitä. Tullin jälkeen meitä oli vastassa tapahtumanjärjestäjän tyyppi ja toimittajaryhmä. Meitä kuvattiin, ja meiltä kysyttiin kysymyksiä kuten mitä pidämme Moskovasta, mitä haluaisimme tehdä ja mitä odotuksia meillä on. Meitä käskettiin myös kulkemaan kameroiden ohi hymyillen ja huutamaan: We love Moscow! Mutta kun mehän tuskin olimme nähneet Moskovaa koneen ikkunasta! Miten meidän pitäisi tietää mielipiteemme kaupungista?
Ajoimme tilataksilla hotellille. Matka kesti noin tunnin. Kaistoja täällä on usein yli viisi yhteen suuntaan. Ajaminen on uhkarohkeampaa: turvavyöt on olemassa, mutta niitä ei taideta käyttää; turvavälit ovat pienet ja ajoneuvoilla sujahdellaan miten halutaan. Ajoimme myös ohi kohdasta, jossa rekkakuski oli selvittelemässä pikkukolaria henkilöauton kanssa keskimmäisellä kaistalla. Outoa oli myös risteyksessä hitaasti poikittaisen liikenteen läpi tunkeminen.
Hotellilla saimme avainkortit huoneisiimme. Ne oli taidettu aluksi unohtaa aktivoida. magneetit niissä ilmeisesti ovat aika herkkiä, koska myöhemmin jouduin käydä aktivoimassa omani uudestaan, kun olin pitänyt sitä lähellä puhelinta. Pian pääsimme taas journalistien kynsiin, ja jouduimme kuvaamaan jotain selfie-keppivideota ja ilmaisemaan rakkauttamme Moskovaa kohtaan.
Ihmiset täällä vaikuttavat puhuvan tosi huonosti englantia. Jopa lentokentän henkilökunta pysyi venäjässä ja elekielessä. Hotellin respassa englantia ymmärrettiin, vaikkakin pysyttiin itse hiljaa, mutta hotellin ravintolassa ei.
Ruoka hotellin ravintolassa ei ollut erityisen hyvää. Kasvissyöjille ei ollut kauheasti muuta kuin lisukkeita, mutta jälkiruokia oli kyllä tarjolla. Tarjoilijat koittivat jatkuvasti viedä lautasia pois kesken ruokailun, eivätkä välittäneet aterinten asentoihin liittyvästä koodista.
Ruokailujen välissä kävimme jossain tuollaisella torilla. Pikku-Kremliksi saattoivat sitä nimittää, mutta en tiedä. Siellä myytiin vähän kaikenlaista, maatuskia ainakin paljon ja vanhaa armeijatavaraa. Pidimme myös meidän huoneessa läksybileitä, missä itselläni oli työn alla tekstitaito.
Aika uuvuttava päivä jostain syystä. Nyt nukkumaan!
Täältä meidän puoleltamme rakennusta on kuulemma parempi näköala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti