Äeöääh!

Jaahanz. Nytpä ei ole ollout aikaa viime päiviniä kirjoitella blogijuttuja, että tässä on sitten kolme samassa.

Tiistaina oli ensimmäinen kierros varsinaista kilpailua. Ajettiin bussilla yhdelle koululle. 4.5 tuntia aikaa tehdä, tehtäviä 3, liian vaikeita suomalaisessa koulujärjestelmässä opiskelleille, sain ensimmäiseen räpellettyä sen verran, että pääsin ehkä puoleenväliin asti, sieltä sai suklaata. Iltapäivällä mentiin Kristus vapahtajan katedraaliin, siellä meille kerrottiin ensin hieman kirkosta ja sitten kirkon katolta avautuvista maisemista. Kierros pidettiin hirveällä kiireellä, tyyliin "menkää tuosta ulos". Sitten harhailimme viereiseen taidegalleriaan, jossa meitä myös kierrätettiin, ja kierroksen jälkeen saimme vapaasti katsella tauluja. Taulut olivat todella nättejä ja yksityiskohtaisia. Lopuksi näimme jonkun ihmeen "hologrammiesityksen". 

 Cathedral of Christ the Saviour

Näköalaa kirkon katolta

"Sinisessä huoneessa" tarjoiltiin kunnon kasvisruokaa, mutta se taisi olla poikkeusjärjestely joillekkin intialaisille. Sitä kävimme kuitenkin pöllimässä, mutta harmiksemme olimme juuri syöneet vatsat täyteen illallista.

Keskiviikko: samat jutut kisassa, hieman vaikeampia tehtäviä ja epätoivoisempaa räpellystä. Todistustehtävää kirjoitin suomeksi (niin sai tehdä). Nyt oli hieman paremmin aikaa tutustua kilpailun ohessa esiteltäviin muihin matikkahubailuihin. Illalla johonkin historiapuiston museon historiakierrokselle. Siinä vaiheessa ei kyllä enää oikein keskittyminen pysynyt, eikä kielimuuri helpottanut asiaa. 

 Joku juttu

 Joku toinen juttu

 Puistossa vaikutti olevan voitonmerkiksi omistettuja rakennuksia. Tässä Karjala-talo. Itse kierros oli museossa sisätiloissa.

Raketti

Kilpailut ovat jo ohi. Torstaina oli aamulla Moscow City Quest, jossa kiersimme ryhmänä kaupungille merkittyjä rasteja ja vastailimme kulttuurikysymyksiin. Sateen takia se oli ihan syvältä, mutta muuten se olisi ollut ihan hauska. Meille tarkoitettu vapaaehtoinen ei ilmaantunut paikalle, ja saimme sellaisen, joka ei osannut englantia, mutta kyllähän me siinä pärjäilimme. Sateiden ja muiden takia aikataulu viivästyi, emmekä saaneet hotellilla lounasta. Kävimme Burger Kingissä, lisäksi ostin pähkinöitä ja samanhintaisen tuulettimen. Lainasimme hotellihuoneen kaukosäätimestä siihen paristot, nyt se on osina. 

Myöhään illalla oli jokiristeily. Siellä lähinnä syötiin. Kuuden hengen pöydässämme oli vegaani ja kolme muuta vegetaristia. Valmiiksi tarjoiltuna oli kana–caesarsalaatit, kysyin kasvisvaihtoehtoja, tarjoilija kysyi, puhunko saksaa, kysyin kasvisvaihtoehtoja saksaksi, "NO!". Hotellin kehnot kasvisruoat vielä ymmärtää, mutta tuontasoisessa paikassa se ei yksinkertaisesti ole hyväksyttävää. Onneksi illalliseen kuului kuitenkin suunnilleen tuhat ruokalajia, ja saimme syötyä jotain lisukkeita ja hedelmiä. Itse söin suunnilleen puolet tarjotuista blineistä, ja koska luulimme niitä viimeiseksi ruokalajiksi, olivat lihansyöjät jo haljeta, kun pöytään lapataan vielä vaikka mitä vartaita ja pihvejä. Tarjoilijat olivat silti vähän outoja: meiltä oli loppunut ja pyysimme lisää, vastaus oli: "NO!", mutta silti vettä tuli uusi puulo hetken pästä. Tavalliseen venäläiseen tapaan he olivat alati kärkkymässä pois korjattavia astioita ja tuijottelivat meitä ikävästi. Päätimme trollata heitä ja katsoa, osaavatko he noudattaa syön vielä -aterinkoodia. Jonkin aikaa ne jaksoivat odottaa, mutta kyllä ne lautaset sitten lopulta vietiin nenän edestä. 

Yöllä tulimme takaisin hotellille, ja näimme kisan tuloksia. Emme ihan hävinneitä olleet. Itse sain matikasta kaksi pistettä, molemmat ekalta kierrokselta. Täydet pisteet tehtävästä olisi ollut 7, mutta Kokonaispisteissä voitin silti ainakin molemmat Berliinit, Düsseldorfit ja Abu Dhabit, sekä jotain muita. Fysiikasta taidamme saada mitalin (puolet saa). Saimme myös tietää, että tämän päivän aikataulua on kiristetty, ja nyt on muuten hemsvetin kiire.

Olimme risteilyllä, siellä oli pimeää 

Matikkatulokset

Sairaaannopee

Tänään olivat ensimmäiset kilpailujutut blitz-kierroksen muodossa.

Aamulla heräsimme aikaisin, söimme kiireellä ja odotimme tunnin bussien lähtöä. Karavaanimme ajeli kilpailupaikalle johonkin lyseoon poliisisaattueessa. Ruuhkaa oli kai jonkin verran, ja matkaan kului vielä puolitoista tuntia.

Blitz-kierroksen ideana oli tehdä suuri määrä nopeahkoja tehtäviä kahdessa tunnissa koko tiimin voimin. Se oli erillinen muusta kilpailusta. Tehtäviä oli yhteensä 80, eivätkä ne olleetkaan niin helppoja kuin yksittäinen näkemämme ennakkotehtävä. Oma panokseni taisi olla 3 oikein, eli suunnilleen se mitä me keskimäärin, sekä yksi, jonka ohjeet luin huolimattomasti ja päädyin tekemään monimutkaisempana versiona. Meidän sijoituksemme oli 18, eli voitimme 4 kaupunkia, käsittääkseni mukaan lukien Berliinin. Kierroksen voitti tietysti Moskova. Tärkeintä oli kuitenkin hauskan pitäminen tehtäviä yhdessä ratkottaessa, ja itse ainakin olen ei-viimeiseksi tulemiseen varsin tyytyväinen.

Tehtävien jälkeen söimme pakatun lounaan koululla, muun muassa kanaa ja riisiä ilman kanaa. Sitten IT-kilpailijat menivät testaamaan kilpailujärjestelyjä ja me muut kävimme kuuntelemassa luentoa siittä, miten matematiikka näkyy oikeassa elämässä. Siinä oli ihan kiinnostavia juttuja, mutta kielimuuria oli jälleen, ja monet niistä asioista vaikuttivat sellaisilta, jotka olisivat tämän tason kilpailijoille aika itsestäänselviä.

Illan kulttuurivierailu oli Yandex-yhtiöön, joka kuulemma vastaa "Venäjän Googlea". Siellä saimme luennon aiheesta "Random Graphs", mutta se puolestaan meni yli hilseen, koska ei ollut tarvittavia pohjatietoja, jotka eivät Suomen opetussuunnitelmaan kuulu. Muuten tämä esitys vaikutti kuitenkin tosi hyvältä, samoin kuin sen jälkeinen, jossa kerrottiin yhtiön historiasta ja toiminnasta. Olisin kuitenkin jäänyt kaipaamaan jotain esittelykierrosta yhtiön tiloissa, mutta näin isolla porukalla se tuskin olisi ollut mahdollinen.

 Jo toinen koko bussikaravaanin keskellä vilkasta tietä suorittama U-käännös. Nihin ovat kai kuitenkin syynä tietöistä johtuvat liikennejärjestelyt.

 Moscow City Centre. Kirjaimellisia pilvenpiirtäjiä, joille kuva ei tee oikeutta. Oranssi on Mercury Tower, helix-muotoinen Evolution Tower ja korkein Federation Tower.

Tämmöistä räpelsin blitzissä. Ideana oli laskea yhtälön juurten summa.

Kosmonautti kosmoksesta nautti

Tänään aamulla saatiin bagilliset swagia. T-paita, kynä, kuulakärkikynä, vihko, säännöt, ohjelma, pinssejä. Paras juttu oli kuitenkin kuvilla varustetut ID-läpyskät. Ne kun saavat olon tuntumaan tärkeältä. Toivottavasti ne saa pitää tapahtuman jälkeen.

Avausseremoniassa oli paljon kuvaajia ja liian kova äänenvoimakkuus. Aluksi oli joku LED–alieni-puku-tanssiesitys, aika outo mutta ihan hieno, musa etenkin oli eeppinen. Sitten juontajat ja jotkut tieteen kannalta tärkeät henkilöt, sekä tietysti tulkki, pälpättivät kisojen luonteesta ja tulevaisuudesta sekä Moskovan vieraanvaraisuudesta. "Moskova on maailman turvallisin paikka."

Iltapäivällä kävimme kosmonauttimuseossa. Paikka oli kiinnostava, ja meillä oli hyvä englantia puhuva opas. Informaatiokatkoksen vuoksi vapaa-aika jäi kuitenkin odotettua lyhyemmäksi, enkä ehtinyt ostaa avaruusmukia. Nyyh ;(

Illalla pidimme jälleen läksybileitä, nauroimme katketaksemme sille, kuinka hankalaa vessapaperin tilaaminen respasta oli sekä saimme muutaman infonjyväsen lisää kisasta.

 Tyyliin Juri Gagarinin puku, en tiedä alkuperäisyydestä

 Moderni avaruuspuku, ihan oikea

 Tämä myös, alusten ulkopuolella lillumiseen

Olin näin lähellä kuuta

Sanokaa: We love Moscow!

Ensimmäinen päivä on nyt takana, ja kirjoittelen täältä hotellistamme.

Lento oli lyhyt. Viisumitarkastuksessa meidät ohjattiin jostain syystä Venäjän kansalaisille tarkoitetun pisteen läpi. Kaikkien matkalaukut olivat hihnalla jo ennen meitä. Tullin jälkeen meitä oli vastassa tapahtumanjärjestäjän tyyppi ja toimittajaryhmä. Meitä kuvattiin, ja meiltä kysyttiin kysymyksiä kuten mitä pidämme Moskovasta, mitä haluaisimme tehdä ja mitä odotuksia meillä on. Meitä käskettiin myös kulkemaan kameroiden ohi hymyillen ja huutamaan: We love Moscow! Mutta kun mehän tuskin olimme nähneet Moskovaa koneen ikkunasta! Miten meidän pitäisi tietää mielipiteemme kaupungista?

Ajoimme tilataksilla hotellille. Matka kesti noin tunnin. Kaistoja täällä on usein yli viisi yhteen suuntaan. Ajaminen on uhkarohkeampaa: turvavyöt on olemassa, mutta niitä ei taideta käyttää; turvavälit ovat pienet ja ajoneuvoilla sujahdellaan miten halutaan. Ajoimme myös ohi kohdasta, jossa rekkakuski oli selvittelemässä pikkukolaria henkilöauton kanssa keskimmäisellä kaistalla. Outoa oli myös risteyksessä hitaasti poikittaisen liikenteen läpi tunkeminen.

Hotellilla saimme avainkortit huoneisiimme. Ne oli taidettu aluksi unohtaa aktivoida. magneetit niissä ilmeisesti ovat aika herkkiä, koska myöhemmin jouduin käydä aktivoimassa omani uudestaan, kun olin pitänyt sitä lähellä puhelinta. Pian pääsimme taas journalistien kynsiin, ja jouduimme kuvaamaan jotain selfie-keppivideota ja ilmaisemaan rakkauttamme Moskovaa kohtaan.

Ihmiset täällä vaikuttavat puhuvan tosi huonosti englantia. Jopa lentokentän henkilökunta pysyi venäjässä ja elekielessä. Hotellin respassa englantia ymmärrettiin, vaikkakin pysyttiin itse hiljaa, mutta hotellin ravintolassa ei.

Ruoka hotellin ravintolassa ei ollut erityisen hyvää. Kasvissyöjille ei ollut kauheasti muuta kuin lisukkeita, mutta jälkiruokia oli kyllä tarjolla. Tarjoilijat koittivat jatkuvasti viedä lautasia pois kesken ruokailun, eivätkä välittäneet aterinten asentoihin liittyvästä koodista.

Ruokailujen välissä kävimme jossain tuollaisella torilla. Pikku-Kremliksi saattoivat sitä nimittää, mutta en tiedä. Siellä myytiin vähän kaikenlaista, maatuskia ainakin paljon ja vanhaa armeijatavaraa. Pidimme myös meidän huoneessa läksybileitä, missä itselläni oli työn alla tekstitaito.

Aika uuvuttava päivä jostain syystä. Nyt nukkumaan!

Täältä meidän puoleltamme rakennusta on kuulemma parempi näköala.

Moskovaan!

Kaverieni innoittamana (terveisiä Julialle ja Nealle) aattelin raportoida matkaltani blogin muodossa. Ja ei oo vieläkään nettisivu valmis, toivottavasti joku loma ehin tehdä.

Menemme siis Moskovaan "matematiikkaolympialaisiin". Nämä eivät kuitenkaan ole ne viralliset tiedeolympialaiset vaan joku noiden oma juttu. Valintaprosessi oli hieman kyseenalainen: kutsun kisoihin sai Helsinki, joka sitten jostain syystä päätti käskeä Ressua, eikä esim. Helsingin matematiikkalukiota, valitsemaan oppilaistaan sopivat kilpailijat. Noh, sinne nyt mennään sitten. Matematiikkaan osallistumme minä ja Konsta, ja kemiaan kaksi IB:läistä. Fysiikka ja tietotekniikka tulevat Helsingin luonnontiedelukiosta.

Olemme varmaan huonoiten valmistautunut ryhmä kilpailuissa. Muissa maissa kilpailuihin on tapana panostaa kunnolla, ja kilpailijoita usein valmennetaan paljon. Me taas menemme lähinnä omalla osaamisella. Opettajan lausahdus "Mennään sinne pitämään hauskaa" tiivistää asenteemme aika hyvin. Kilpailumatematiikkatapahtumia on Suomessakin tarjolla, mutta siellä pitää käydä omalla ajalla, enkä itse ole sellaisissa ollut. Ennen eilistä emme tienneet, pitääkö tehtävät tehdä suomeksi vai englanniksi, ja jälkimmäistä emme juuri ole myöskään treenailleet. Meidän piti suunnitella omat tehtävät kilpailua varten kesän aikana, ja meille kerrottiin, että niiden piti olla ylioppilastasoa. Viime viikolla Konsta lueskeli järjestäjän sivuja ja huomasi, että vastauksen tulisi olla kokonaisluku, mitä meidän thetävissämme ne eivät todellakaan olleet.

Nyt ollaan Helsinki–Vantaan Starbucksissa ja kone lähtee tunnin sisällä. Pitänee mennä pian. Tässä linkki tapahtumanjärjestäjän sivuille. Itse en niitäkään juuri ole lukenut.

Katsotaan, mitä tästä tulee. Moikka!

Minä ja Konsta kentällä