The Drywall Incident

Loppuseremoniassa oli ihan hirveää: kamalan kuuma, kurkkukipu ja flunssa, epämukavat penkit, tylsiä puheita ja mielivaltaisen pitkä kansantanssiesitys, ilmainen laserleikkaus muuten ihan kivassa valoshowssa ja musiikki oli kamalan kovalla sekä olin onnistunut tiputtamaan mukaan ottamani korvatulpat johonkin. Australialaiset onnistuivat salaa kiinnittämään liivinroipakkeeseeni koalan.

Kolme sekuntia kunniaa

Koko joukkue johtajineen

Illalla oli vielä jäähyväisjuhla joukkuejohtajien 5 tähden hotellilla. Vegetarjonnassa oli parantamisen varaa, mutta sentään käytössä oli reissun ensimmäinen suojattu WiFi. Opas järjesti meille muiden tiimiläisten pyynnöstä tapaamisen kisaamassa olleen Hafez al-Assadin, Syyrian presidentin pojan, kanssa erään söpön ruotsalaisen paikalle hakemista vastaan. Omasta mielestäni idea oli äärimmäisen huono molempiin suuntiin, mutta olisi kai voinut mennä kamalamminkin.

Päivällisen jälkeen päästiin vatkaamaan tanssilattialle, ja korvatulpat tulivat todella tarpeeseen (yhteensä minulla oli 3 paria matkalla). Loppua kohti oltiin aivan hiessä ja hapoilla. Pari latvialaista muistivat minut propagandaolympialaisina tunnetusta IOM:sta, ja tulivat ottamaan selfien kanssani. Eräs joukkuetoveri onnistui omien wall spinieni innoittamana potkaisemaan kipsilevyn seinän sisään. Käytiin näyttämässä tarjoilijoille, jotka hakivat jonkun korkeamman vastuun tyypin, joka haki edelleen sarjassa seuraavan. Kaikki he lähinnä naurahtelivat, ja lopulta oltiin kättelyillä sujut.

Kuvatodiste

Omalle hotellille palattiin vasta yöllä, ja laukkujen pakkausten jälkeen aikaa unille jäi alle 4 tuntia, kun bussi lentokentälle oli lähtevä 6:05 (puoli tuntia myöhässä kuitenkin). Lennolla istanbuliin pääsin istumaan itkulapsen viereen. Toisella lennolla puolestaan oli viihdejärjestelmät, joten katsoin Blade Runner 2049:n.

Eilen illalla vihdoin kotona kunniamaininnan kera

Se oli sitten siinä! Jossain vaiheessa tulee vielä Image-lehteen juttu matematiikkavalmennuksesta ja -olympialaisista, sekä Solmu-lehteen meidän matkakertomus, joka sisältää minun kirjoittaman selityksen ratkaisemastani nelostehtävästä. Saa nähdä, milloin tämä blogi poistuu koomasta seuraavan kerran.

Suolaisempi kuin koskaan

Eilen ajettiin poliisisaattueessa (+paloauto +2 ambulanssia) kaksi tuntia bussilla (+mennessä odotteluun ja bussin vaihtoon tunti) Alba luliaan katsomaan jotain linnoitusta. Siellä oli myös joku vanhoihin sotilasasuihin pukeutuneiden tyyppien näytös, jonka päätteeksi he ampuivat paukkupanoksia oikeilla kanuunoilla. Ihan hieno paikkahan se oli, mutta ei sen arvoista matkaan nähden, kun ehdimme seisoskella siellä aika lyhyen tovin. Myöskin se, että poliisit muun muassa pysäyttävät liikenneympyröitä, jotta me saisimme kulkea, on toisaalta vakuuttavaa, mutta toisaalta tarpeettoman tuntuista. Matkalla ohjelmoin myös älykellosovelluksen hyvien ja huonojen meemien laskentaan.

Iltapäivällä oli IMO Conference -nimellä kulkenut tapahtuma, jossa pidettiin kolme esitelmää/puhetta. Ensimmäinen oli jonkun ei-matemaatikon pitämä matematiikan sovellutuksista – hieman vääränlainen kyseiselle yleisölle. Toinen oli kiinnostava, mutta hieman nopeatahtinen esitelmä solmuteoriasta. Kolmas puolestaan ämpärillinen Schrödingeriä ja jotain talousmatematiikkaa, mutta se oli niin onneton, että yleisö alkoi vain jutella päälle.

Tänään käytiin suolakaivoksella Turdassa, joka ei ollut yhtä kohtuuttoman kaukana. Siellä oli paljon suolaa, ja joo, tässä kuvia.

Siellä oli tämmönen jäätävän iso onkalo, jossa oli pohjalla järvi.

En kyllä tiedä, että kuka tuli suolakaivokseen ja ajatteli: "Muuten ihan kivaa, mutta oispa maailmanpyörä ja biljardipöytiä."

Siellä siis kierrätettiin meitä hieman ja sen jälkeen pistettiin viettämään vapaa-aikaa puoleksitoista tunniksi em. onkaloon, johon oli rakennettu minihuvipuisto, ja jossa kaikki oli maksullista. Me menimme soutamaan luolajärvelle (tai lähinnä jonottamaan, jos mitataan ajallisesti). Kun Akseli halusi soutaa oikein ankarasti ja rikkoa rataennätykset, suolavettä roiskui ympäriinsä ja veden haihduttua suola jäi.

Kirjaimellisesti näin suolainen en ole ollut koskaan.

Bussin katto vuosi. Täällä on tainnut sataa joka päivä, mikä ei kai ole ihan tyypillistä.

Näinä kahtena päivänä olemme saaneet kuulla myös tuloksia, sekä tänä iltana oli lopuksi palautekuulusteu, jossa käytiin läpi vastauksia. Suomelle on tulossa kaksi kunniamainintaa, toinen minulle, sekä kaksi pronssia. Tosi hyvin siis, näistä en ole suolainen! Tulokset näkyvät jo IMO:n sivuilla, joten lienevät aika lopulliset

Toissapäivänä mainitsin kansainvälisen ilmiön. Kyseessä on tämä. Ensimmäisenä päivänä päätin ottaa ennen kisaa rennosti ja pistää maaten lattialle. Silloin mukaan ei liittynyt kuin muutama suomalainen ja eestiläinen. Toisena päivänä osa Suomen joukkueesta jatkoivat hyväksi havaittua rentoutumistaktiikkaa ja mukaan alkoi liittyä muutamia ihmisiä, kunnes ilmiö levisi kulovalkean tavoin kaikkien uusien makoilijoiden saadessa raikuvat aplodit. Lopulta jono täytti koko keskuskäytävän ja jatkui vielä sivullekin – mukana oli varmaan ainakin 200 osallistujaa. Jossain vaiheessa porukka hajaantui ja perusti salia ympäri juoksevan lippukulkueen, mutta me makasimme paikallamme loppuun asti. Jälkikäteen pohtien tämä tempaus oli hyvin yhteishenkeä kohottava ja kansoja yhdistävä, sillä kilpailijat kaikenlaisista kulttuureista liittyivät mukaan, eikä se olisi tullut mieleenkään siinä vaiheessa, kun yksittäinen hullu suomalainen päätti levähtää lattialla.

Jaahas, vielä loppuhulinoita ja kurkkukivusta selviytymistä tiedossa.

Olympiaurheilua

Kun aivot ovat ollet 4.5h täydellä overdrivella, ei oikein ajatus kulje, joten koetan taas pitää lyhyenä ja ytimekkäänä.

Tänään ja eilen olivat varsinaiset kisapäivät. Jos formaatti ei ole vielä tuttu: molempina päivinä kolme tehtävää: "helppo, keskivaikea ja vaikea" (suomeksi vaikea, tosi vaikea ja mahdoton), joiden tekemiseen on aikaa 4.5 tuntia. Aihealueina enemmän tai vähemmä algebra, kombinatoriikka, lukuteoria sekä geometria (joka ei yleensä suomalaisilta luonnistu). Probleemot näkyvät tässä tai ne voi myös ladata IMO:n sivuilta. 

Ekana päivänä silmille hyppäsi harmiksemme ensimmäisenä geometria, mikä tarkoitti sitä, että helppoja pisteitä ei ollut tarjolla. Itse sain jonkin verran tavaraa ykköseen ja kakkoseen, mutta en kokonaisia ratkaisuja. Toisena päivänä puolestaan päätin hyökätä täydellä teholla neloskombinatoriikan kimppuun, ja sain sen tehtyä reilussa neljässä tunnissa päätä seinään hakkaamalla ja 4x4-ruudukon hullulla brutella. Jälkimmäiseen olen tyytyväinen, sillä nyt on hyvät mahdollisuudet täysillä pisteillä ratkaistusta tehtävästä saatavaan kunniamainintaan.

Tunnelmastakin jotain? Tässä ainakin yli 100 parempaa kuvaa, mitä itse olisin kyennyt ottamaan, toki ilman kännykkää oli hieman paha haastaa. Saavuimme ruumiintarkastuksen kautta edellisessä postauksessa mainitulle urheiluareenalle, jonka jälkeen odotimme ensin noin tunnin vapaasti salissa toikkaroiden ja sitten puoli tuntia paikallamme istuen kilpailun alkua. Työskentely sujui oikein mukavasti, vaikkakaan aivan täydellisesti eivät jalat meinanneet mahtua pöydän alle. Toisena päivänä oli ilmeisesti jostain skannauksellisista syistä pyydetty tekemään koe kuulakärkikynällä, mikä oli sinänsä hölmöä, sillä etukäteen ei ollut ilmoitettu ja itse en sellaisella ollut koskaan koevastausta kirjoittanut. Onneksi olin varmuuden vuoksi ottanut swägibägissä tulleen mukaan, joten en joutunut vierustoverilta lainaamaan, mutta musteella onnistuin varmaan tahrimaan käsieni lisäksi kasvoni.

Onnistuin myös puolivahingossa saamaan aikaan jotain suurta ja kansoja yhdistävää, mutta kerron siitä lisää sitten, kun ovat julkaisseet tämän päivän vastaavat kuvat. :)

Eilen kävimme illalla kiertelemässä taas hieman kaupungilla, tällä kertaa oppaan kanssa. Täällä on ollut poikkeuksellisen sateista, joten kastuimme läpimäriksi. Kaikki museot ja vastaavat tuntuivat olevan kiinni, joten päädyimme pyörähtämässä jälleen parissa kirkossa ja eräässä kahvilassa/pubissa. Lopuksi törmäsimme leikkipuistoon, joten pakko oli hieman parkourata ja kiipeillä.

Voi itku! Voihan nenä! Kiipesin korkeaan telineeseen ulkoseinää, ja jäin paluumatkalla kaltereiden taakse jumiin.

Ostin kaupungilta kivan sateenvarjon (sattumalta samanlaisen kuin oppaalla), josta oli hyötyä myös tänään, kun kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa. Se oli aika iso paikka ja hieno myös. Varmaan osaisin luonnehtia paremmin, jos tietäisin enemmän kasveista enkä olisi ollut matikkakrapulassa.

Japanilainen puutarha

Jotain jättimäisiä vesikasveja

Jaahas. Nyt ei tarvitse enää osata matikkaa. Ei auta kuin toivoa epänipoaarvostelua kunniamaininnan vuoksi ja nauttia seuraavien päivien ekskursioista.

Diskreetti vessa ja muita matkakertomuksia

No huhhuh! Näiden kolmen tunnin yöunilla erotetun kahden rankan päivän jälkeen en jaksa mitään tekstikoheesiota ylläpitää, joten pistelen ranskalaisilla viivoilla tulemaan, mitä kaikkea on tapahtunut. ...ja tämä oli kaikki, mitä sain eilen kirjoitettua, joten lisäksi tulee päivän myöhässä.


- Ilmeisesti Tanskalaiset ja Norjalaiset sai jäätelöä sillä välin kun meidän joukkue käveli juna-asemalle, ihan epikkää.

- Juna oli aika täynnä, joten saatiin istua ensimmäisessä luokassa.

- Check-in-laitteet Köpiksessä käyttävät internet exploreria, hyhhyh.

- Koitin lentokentällä sellaisia kuulokkeita, jotka täristävät äänen suoraan luun kautta tavallisen kaiutin korvan vieressä -tyylin sijaan. Toimivat yllättävän hyvin, mutta aika hintavat. Kiinnostavaa nähdä, miltä vastaavat näyttävät parin vuoden päästä.

- Biometrinen passi on kätevä, paitsi jos joutuu odottamaan muita.

- Muiden ruokaraijoitteiden vuoksi söin lennoilla yhteensä neljä juustoleipää, ja olisin saanut enemmänkin. Lensimme siis Münchenin kautta.

- Bussissa oli aika väsynyt meininki, eikä tyyliin tunnin odotus auttanut asiaa.

- Iloitsimme kuullessamme, että Suomen tiimi pääsee yöpymään neljän tähden Grand Hotel Napocaan (kuva ohessa), mutta...

- Meille ei jostain syystä ollut varattu huoneita. Tai oli, mutta meidän ei odotettu ilmeisesti saapuvan vielä kyseisenä päivänä. Oli miten oli, joku homma oli mennyt pieleen, eikä päästykään vielä pehkuihin. Ja mainittakoon, että kello oli yli 3 yöllä, herätys 7:30 ja kisapäivä seuraavana päivänä (kirjoitushetkellä tänään).

- Hotellin aulassa oli diskreetti vessa! Tämä mysteeri avautukoon vain niille, jotka suunnittelivat klo 4 nukkumista aulan nojatuoleissa.

- Huoneet saatiin vihdoin järkkäiltyä, itse päädyin erään satunnaisen belgialaisen huonekaveriksi.

- Avainkortti ei tietenkään toiminut. -> Respaan nollaamaan. -> Avainkortti ei tietenkään toiminut osa 2 ->Takaisin respaan. Nyt joku tyyppi tulee päästämään minut sisään mestariavainkortilla.

- Koitan hiippailla sisään herättämättä belgialaista, mutta en nyt erityisen meluttomasti, kun pidän sitä mahdottomana tehtävänä. Ihme kyllä, hänellä on tosi hyvät unenlahjat, ja hän löytää aamulla viereisestä sängystä mystisen huonekaverin.

- Kun itse herään, kaveri ei ole paikalla, vaan koittaa hetken päästä päästä sisään toisella toimimattomalla avainkortilla.

- Avattuani esittäydytään ja vaihdetaan pikaiset kuulumiset. Hänellä eivät ole laukut saapuneet perille, joten lainaan vara-akkuani.

- Itselläni on hieman kiire, ja päädynkin myöhästmään tarkoitetusta aikataulusta ja jään melkein ilman aamiaista. Oletin siinä vaiheessa, että meille oli järjestetty muuksi ajaksi eri huoneet, ja lähden laukkujen ja muiden kanssa viilettämään, mutta imeisesti ei näin olekaan. Sain myös toimivan avainkortin.

- Jonkun säädön jälkeen kiirehditään bussiin ...odottamaan ainakin puoleksi tunniksi.

- Jotta pääsisimme avajaisseremoniaan ...odottamaan sen alkua yli tunniksi. Seremonia on nähtävissä kokonaisuudessaan täällä, sekä fiilistelykoosteena täällä.

Tällaisella urheilustadionilla kisa sekä seremoniat pidetään. En huomannut ottaa kuvaa, kun kävimme iltapäivällä vielä tutustumassa koejärjestelyihin, mutta koitan onkia myöhemmin jostain. 

- Emme saa kävellä jostain syystä hotellin ja kisapaikan väliä, vaikka etäisyys on ehkä 200m ja paljon nopeampi kävellen kuin bussin lähtöä puoli tuntia odottaen.

- Hotelliruoka ei oikein täytä neljän tähden odotuksia, mutta kyllä sitä nyt syö.

- Jossain vaiheessa saan vihdoin lakisääteisen swägireppuni, joka sisältää muun muassa stressikuution, kiusallisen maskotin, väärän kokoisia paitoja ja pienen tarjottimen.

- Osa meistä käy hieman hortoilemassa kaupungilla.

Kävimme joissain kirkoissa, mutta ehdottomasti eniten kiinnosti tämä katuun raapustettu toisen asteen yhtälö. 

- Käymme vielä (bussiodotteluineen) tutustumassa kisapaikkaan, joka on nyt muutettu koetilaksi, ja näemme hieman, miten hommat toimivat.

- Käymme vielä oppaamme (tiimeillä on vapaaehtoiset oppaina) kanssa kaupassa ostamassa pähkinöitä, ja jostain käsittämättömästä syystä muut haluavat myös kaurapuuroa ja ruisleipää.

- Näemme "keskiverron romanialaisen auton". Ymmärrätte, jos tiedätte.

Elikkäs huhhuh. Nyt jäi tämän päivän juttu taas rästiin, kun meni tähän tunti, mutta kertoilen myöhemmin sitten lisää.

Yllätysmenestystä

Tänään koitti Viking Battlen joukkueosa, ja kummallista kyllä, tämä kierros voitettiin! Jopa Ruotsi yhdellä pisteellä. Kokonaiskisassa kavuttiin tällä Tanskan ohi kolmansiksi. Tietenkin suurin kunnia kuuluu Ollille, joka teki enemmän kuin me muut yhteensä, ja itselleni kävi jälleen niin, että keksin yhden tehtävän, kun oli jo liian myöhäistä. Probleemot ja tulokset tullevat aikanaan näkyviin tänne.

Iltapäivän ohjelma oli "suunnistusta". Rämmimme summittaisen ilmakuvakartan perusteella nokkostakiaisryteikössä etsimässä tyyliin puunrunkojen sisään piilotettuja tehtäviä. Koska tehtävien ratkaiseminen oli järkevää ulkoistaa sekaryhmien lahjakkaammille jäsenille, oli oma panokseni lähinnä lainata harppia ja tussitaulua sekä lähteä takaisin tiheikköön etsimään toistaiseksi löytymätöntä rastia. Vaikka miellyttävämminkin olisi voinut ajan käyttää, pääsi siinä tutustumaan hieman muiden maiden kisaajiin.

Huomenna sitten suuntana Romania.

PS.
Tuntuu siltä, että Numberphile vakoilee meitä: näistä cross ratioista opittiin juuri eilen. Yllättävän usein tuntuu käyvän niin, että johonkin vastaopittuun juttuun rupeaa sen jälkeen törmäilemään ajankohtaisena asiana muualla. Suosittelen kyllä katsomaan Numberphilea, esittelevät kiinnostavia matikkajuttuja helposti lähestyttävässä muodossa.

Suomalaisetkin voivat olla viikinkejä, jos osaavat algebraa

Edellisinä päivinä ohjelma oli kirjaimellisesti matikkaa, ruokaa, matikkaa, ruokaa, lisää matikkaa ja nukkumaan. Perusaiheita, kuten lineaarialgebran soveltamista kombinatoriikassa...

Tänään aloitettiin joukkueiden omalla harjoittelulla: Olli opetti meille projektiivista geometriaa omassa huoneessa. Lounaan jälkeen koitti joukkueiden välisen leikkimielisen Viking Battle -matematiikkakilpailun yksilöosa. Perusformaatti: 4.5h, kolme tehtävää, ilmeisesti vaikeustasoa IMO, kun osa ehkä shortlistiltä. Pisteet kuitenkin lasketaan joukkueittain yhteen, ja huomenna on vielä joukkueosa tiedossa. Tuloksetkin saatiin tältä kierrokselta jo: itse sain ekan 6 pisteelle (seitsemästä) ja ja muista räpellettyä yksinäiset irtopisteet. Suunnilleen kisan keskitasoa, eli voi olla tyytyväinen, ja joukkueena johdetaan Islantia, jee.

Iltapäivällä oli vapaa-aikaa, joten käytiin kiipeilemässä veden päälle kaartuneissa/kaatuneissa puissa. Kerran onnistuin dippaamaan jalan nilkkaa myöten rantamutaan, kun hosuin ja menetin tasapainon. Jälkikäteen koitin kenkää hanan alla huuhdella, kun ovat ainoat juhlakenkien lisäksi, mutta muutenkin olivat lähinnä vain kastuneet. Käytin myös parikymmentä yritystä erään oksan tavoittamiseen korkealla wall runilla, joten nyt ovat näpit hieman kuoriutuneet.

Tämmöisessä murjussa majailemme. Suuret ikkunat ovat mukavat.

Että semmosta. Tänään oli ensimmäinen viileämpi päivä, mutta en edelleenkään ymmärrä, mikä pöytäfutiksessa kiehtoo.

Revival

Nyt on aika herätellä tämä blogi jälleen henkiin, sillä uusi kisamatka on koittanut. Tästä päivästä lauantaihin olemme yhteispohjoismaisella valmennusleirillä Sorøssä Tanskassa, jonka jälkeen siirrytään viikoksi Romaniaan Cluj Napocaan matematiikkaolympialaisiin – tällä kertaa vieläpä oikeisiin. Tänään matka sujui mallikkaasti, ja iltapäivällä saimme jo puutua geometrian parissa. Saa nähdä, paljonko ehdin ja jaksan kirjoitella – parina seuraavana päivänä ainakin on luvassa yhdeksän tuntia opetusta päivässä – mutta ainakin Romanian ekskursioilta saatan muutaman kuvankin napata.

Täällä on kuuma. Eipä muuta tällä erää. Over and out.